Lapsena meillä ei syöty paahtoleipää. Limua juotiin ehkä kerran vuodessa. Hampurilaispaikoissa ei käyty koskaan. (Korjaa äiti jos olen väärässä).
Matkustimme siskon kanssa junalla muutaman kerran vuodessa parhaan ystävän luokse Parolaan. Aamupalaksi sai paahtaa niin monta paahtoleipää kuin tahtoi ja päälle sai voita ja mansikkahilloa. Siis molempia. Sellaista elämää oli pienen tytön vaikea uskoa todeksi.
Aikuisena olon autuutta on, että voi päättää mitä syö ja milloin syö. Kun tahdon herkutella, syön paahtoleipää, jonka päälle laitan ison kerroksen voita ja kaksi lusikallista itse tehtyä mansikkahilloa.
Sitten kun poika on aikuinen hän aikoo ostaa samanlaisen puhelimen kuin äidillä (niin sen uuden älypuhelimen, jonka jo rikoin). Niinpä, vähänkö on maailmanmeno muuttunut.
Ilona
Joo o. Eipä ollu paahtoleipää meilläkään. Telkkarista katsottiin YLE TV1 ja 2 - meillä ei perähikiällä muita kanavia näkynyt ala-aste aikaan. Muutaman kerran vuodessa täti toi videokasetille nauhoitettuja MTV 3:n lastenohjelmia ja niitä tapitettiin nauhalta suut ihmetyksestä ammollaan! Siinä vaiheessa, kun mummi ja ukki ostivat (asuivat talon toisessa päässä) uppouuden mikroaaltouunin niin ai pojat, sitä käytiin kilpaa siskon kanssa ihmettelemässä. Jännä vehe, jännä. Meillä ei myöskään juotu juuri koskaan limpparia. Saati että ois ollu karkkia tai muutakaan herkkua. KOSKAAN lapsena en saanut hattaraa. Nyt, tänä kesänä, äitini antoi minulle ensimmäistä kertaa hattararahaa: olen 33 vuotias. Mutta sain hattaran ja äitini ehkä hieman pareman mielen: muistaa, että on edes kerran antanut lapselleen hattaran.
VastaaPoistaEdelleenkään en juo limpparia, karkkia olen opetellut syömään, sain kerrankin hattaran, meillä ei näy telkkarista kuin JIM (talvella kovilla pakkasilla saattaa näkyä kaikki kanavat, kesällä ehkä JIM:n lisäksi AVA tai SUB, YLE:n kanavat lopetti näkymisen keväällä), minä en osta paahtoleipää, mies ostaa.
Ja tyssi haluaa oman tabletin ja kosketusnäyttöpuhelimen. Ja ollaan viisvee. Niimpä. Joskus voi olla paikallaan saada se ensimmäinen hattara 33 vuotiaana.
Heh, meillä ei edes ollut tv.tä. Ja toi mikro oli muuten hyvä muistutus. Mä sain joltain sukulaiselta vanhan mikron ja se oli aluksi mun huoneessa. Arvaa mitä varten? No mikropopkornien! Huhhuijaa sanon.
PoistaIhana äiti, kun havahtui hattarattomaan lapsuuteen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! (Hattara on kyllä huippuhyvää!)
Mä annoin pojalle mun rikki menneen älypuhelimen. Että voi nyt sanoa, että hänellä on älypuhelin :D
..hohoo.. äidin julmaa huuumoria (jota onneksi poika sentään ymmärtää).
Hohoo tota älypuhelinta :)
PoistaJa oli se muuten hienoa kun pystyi tehdä mikropopcornia!
Meillä lapsena ostettiin joskus limpparia kolme pulloa kympillä. Se oli niin hienoa, kolme! Joka lauantaiaamu heräsin kaulimen ääneen kun äiti leipoi piirakoita. Minä ostan lapsille leipomon piirakoita tilipäivänä;) lapsrukat! Kaunis blogi sinulla ja tärkeä työ!
VastaaPoistaIhana tuollainen tapa, että tilipäivänä saa jotain ekstraa!
PoistaJa kiitos!
Minäkin oon lapsuuteni viettänyt parolassa. :) Ihan junaradan vieressä. :)
VastaaPoistaMeillä täältä Vantaalta muutti ystävä silloin lapsuudessa sinne Parolaan ja voi että ne reissut olivat ihania, kun pääsi itsekseen junalla ystävän luokse. Ja se Parolan asema, sykähdytti jo silloin!
PoistaMeillä ei ollut mikroa, ei syöty ulkona (esim Kyröskoskella ei ollut hampurilaispaikkoja :D), meillä ei ollut VHS-soitinta, pelikonsoleista puhumattakaan. Aamupaloja en muista.
VastaaPoistaSe muistan, että joskus sain Tommy&Jerry mehujäitä ja että joskus syötiin pelkkää pannaria ruuaksi. Lapsena olin niiiin onnellinen siitä. Ettei tarvinut syödä oikeaa ruokaa ollenkaan. Aikuisena ymmärsin, että se johtui siitä, ettei ollut rahaa.
Niin ja puhelin. Sen sain 17-vuotiaana, kun muutin omaan kotiin. Sellaisen halon antennilla. Monet lapset saa nykyään älypuhelimen ennenku eka luokka alkaa.
On muuttunut :)
Mutta kuinka ihanaa onkin, että lapsena on nähnyt ne asioiden valoisammat puolet ja osa totuudesta on jäänyt pimentoon!
PoistaVoi ne paahtoleivät! Muistan vieläkin miten hyvältä maistui. Ja miten outoa oli että kaverin kotona sellaista syötiin joka päivä!
VastaaPoistaToinen oli maustetut jogurtit pikkupurkeissa, ei ollut ehkä ikinä ostettu. Kun muutin omaan kotiin, ostin aluksi aina purkkijogurtteja, mahdollisimman montaa eri makua :)
Olipa sekin muuten ihmettä kun parolan-reissuilla sai käydä kaupassa ilman aikuista ja ostaa mitä huvittaa. Taidettiin syödä aika monet nakit ja ranskalaiset.
Nakit ja ranskalaiset ja ainakin kilo karkkia.
PoistaMekin muuten ostettiin silloin itsenäisen elämän alussa aina purkkijogurtteja. Kaikkia eri makuja Tikkurilan Ylivedosta.
Ainiin ja kaakaojuomajauhe. Parolassa sai laittaa aamupalalla kaakaojuomajauhetta kylmään maitoon monta lusikallista.
Poista