Hyvät vauvan äiti ja isä!
Vauvanne on ihana. Viimeisien kuukausien aikana hän on kehittynyt kovasti. Uusia taitoja hän oppii omaan tahtiinsa. Hymyllään ja naurullaan hän saa muut hymyilemään. Hän ei ole niin kuin muut. Hän on ainutkertainen.
Meillä hän on vain ohikulkumatkalla, lainassa. Teidän verta ja lihaanne hän on. Silti läheisempi meille. Silti olemme kokeneet enemmän hänen kanssaan, nähneet enemmän, ehtineet hoitaa enemmän. Olemme hänelle tuki ja turva. Vaikka iloitsen joka päivä siitä, että saamme viettää aikaa hänen kanssansa, olen surullinen puolestanne. Olen surullinen vauvan puolesta. Miksi kaiken piti mennä näin? Miksi näin pääsi tapahtumaan?
En voi ymmärtää, miten joku voi antaa kaiken luisua käsistä. Tehdä valintoja olla näkemättä. Kerta toisensa jälkeen olla tulematta. Miksi luovuttaa?
Kun vauva kasvaa lapseksi. Kun tulee sanat ja ymmärrys. Kun tulee tietoa. Kuinka lapsi osaa käsitellä historiansa? Mitä lapsi ajattelee juuristaan? Mitä sanat äiti ja isä tuovat mieleen?
Jotain peruuttamatonta on jo tapahtunut. Silti teillä olisi mahdollisuus pysyä mukana. Pysyä jonain muuna, kuin vain sanoina ja niminä. Kunpa ymmärtäisitte sen ennen kuin on liian myöhäistä. Jos ei itsenne, niin lapsenne vuoksi.
Ymmärryksellä
Ilona
<3 Niin kauniisti kirjoitettu.
VastaaPoistaKiitos Katja. Ihanaa, että sinä se vaan jaksat aina jättää jäljen käynnistäsi <3
PoistaNiin kauniisti kirjoitettu, että ihan pisti silmät märiksi. Ymmärrän, niin ymmärrän. Sinua.
VastaaPoistaKiitos Johanna. Nää on ehkä näitä juttuja, joita ei kannata lähteä liikaa miettimään..ettei hajoa pää..
PoistaEipä sitä voi vain ymmärtää, ainakaan kovin helpolla. Toisaalta joskus voi olla helpompaa luovuttaa, koska muutoin tekee liian kipeää ja syyllisyys puhkeaa entistä pahemmin pintaa. Poissa silmistä, poissa mielestä. Mikä surullisinta ihmiset, jotka päätyvät tuohon, niin he ovat itse niin kovin rikkinäisiä.
VastaaPoistaJa joskus pois antaminen voi olla ihan hienokin teko. Jos tietää, että itse ei kykene, niin antaa lapselle mahdollisuuden parempaan. Ikävämpää on se jos lapsen elinolosuhteet eivät ole lapsen edun mukaiset ja vanhemmat eivät vain suostu luopumaan "hyvällä". Tässäpä nämä ammattieettiset pohdinnat. ;)
Niin ja kiitos viimeisestä.
T. Ok:n big mama.
Naulan kantaan.
PoistaJa kiitos ja anteeksi jos olin tylsä ja poissaoleva.
Höpsis. Sulla oli paljon mietittävää. Ei ole mitään anteeksipyydettävää. :)
Poista<3
VastaaPoista♥
Poista<3
VastaaPoista♥
PoistaKoskettavia ajatuksia. Mä en pystyis tuohon työhön, nostan hattua teille.
VastaaPoistaTyö on toisinaan henkisesti aika kuormittavaa.. mutta missäpä työssä ei olisi omia huonoja puoliaan..
Poista<3
VastaaPoistaappple
Moi appple pitkästä aikaa!
PoistaMoimoi! Oon aina vaan enempi koukussa sun elämänmakuisiin juttuihin. Liian harvon tulee jätettyä jälkiä käynneistä.. Tykkään tosi paljon sun tavasta kirjottaa ja yleensäkki kattoa maailmaa. <3
Poistaappple
Nämä on just näitä asioita mitä liikaa miettiessä hajoaa pää. Tuttua juttua. Lueskelen usein ja tsemppiä sinne!
VastaaPoistaNo niinpä. Ja se loppujenlopuksi tulee aika voimaton olo kaiken edessä..
PoistaKiva kun jaksat käydä.
<3
VastaaPoista