Kaksi taloa

Minulla on kaksi taloa. Unelmataloa. Olisi minulla vaikka 100, mutta nämä kaksi ovat erityisiä. Miksi. Siksi, että ne ovat jollain tasolla realistisia, saavutettavissa.


Paitsi että niissä asutaan.


Molemmat ovat vanhoja puutaloja. Keltaisia. Pieniä. Sopivia. Lähellä.


Toisen ohi kävelen päivittäin. Haaveillen. Talo on noin 90-vuotias vanhus. Idylliset viisiruutuiset ikkunat, kaksi pystyssä ja kolme poikittain päällä. Talon harjakatto kaartuu juuri oikeassa kulmassa ja katon vihreä väri ei voisi parempi olla. Tontti on pieni ja sijainti huono. Mutta tunnelma! Ohi kävellessäni kurkin ikkunoista. Seuraan, kuinka suunnilleen talon ikäiset asukkaat juovat yhdessä iltakahvia keittiön ikkunan ääressä. Tai istuvat rollaattorin kanssa pihatiellä nauttien auringonpaisteesta talvisäässä. Sanon kaunis ilma.


Toinen on 50-60-vuotias. Lapsuudenkotini naapurissa. Kiviset ulkoportaat vievät verannalle. Omistaapa talo kiviportailla ja verannalla! Talossa on 7 ikkunaa. Talossa asuu myös noin talon ikäinen rouva. Yksin. Tontti on mukava, mutta avoin.


Asuintilaa? Ehkä 80 neliötä. Tulisijoja? Luultavasti. Lankkulattiat? Vanhemmassa ainakin. Alkuperäiskuntoisia? Melkein. Kuntoluokitus? Remonttitaitoiselle. Kenenkään unelmataloja? Tuskin muiden.


Kauan olin pohtinut ja kerännyt rohkeutta. Kävellä ovelle ja kertoa se. Että teillä on hieno talo. Ottaisitteko yhteyttä, jos aiotte joskus myydä. Tahtoisitteko myydä?


90-vuotiaat luultavasti loukkaantuisivat. Miksi he omasta kodistaan pois lähtisivät ja minne? Nuorempi talo emäntineen huokaisisi varmasti helpotuksesta. Liikaa työtä ja huolenpitoa toisissaan. Olisi jo aika saada uudet intoa puhkuvat asukkaat pitämään huolta.


Sitten tuli päivä, kun kävelin nuoremman talon ovelle. Painoin ovikelloa ja odotin. Ja odotin. Että ovi avattaisiin ja saisin nähdä vilauksen verannasta. Ehkä minä olin tervetullut. Ehkä pääsisin jopa sisään. Ehkä saisin vastauksia. Inspiroituisin lisää. Taskussani oli pahvilappu, johon oli tihrustettu yhteystietoni. Sen ojentaisin.


Ovea ei avattu. Ei se mitään, aion mennä pian uudestaan.





Ilona