Jossain vaiheessa kiertelin kirpputoreja päivittäin. En osannut kieltäytä jos jotain kaunista sattui eteeni. Kaapit alkoivat täyttyä lasipulloista ja purnukoista. Syksyllä alkoi tulla mitta täyteen. Kun kirpputorilla tuli jotain pakko saada- tavaraa eteen, pohdin tarvitsenko todella? Ahdistuspäissäni myinkin pakko-ostoksiani, mahtavia löytöjä, heti samana päivänä eteen päin.
Tavara alkoi ahdistaa. Karsin. Ostaminen alkoi ahdistaa. Lopetin.
Joulu meni supervähillä hankinnoilla. Aattoiltana meinasi tulla itku. Istuin olohuoneessa ja katsoin tavararöykkiötä, joka eräästä osoitteesta oli lahjojen muodossa meille kulkeutunut. Ahdisti ihan megapaljon. Oli pakko laittaa lahjoja kiertoon. Ihan käsittämättömän älytöntä touhua koko homma.
Tammikuussa suunnittelin olevani ostamatta mitään. Muuta kuin ruokaa.
Juoksuharrastuksen kipeyttämä polvi pakotti kuitenkin lenkkikenkäkauppaan (jonne onneksi menin - siunatut ihanat uudet pehmeät lenkkarini!)
Pojan koulukaverin syntymäpäivät pakottivat supermarketin Lego-osastolle.
Viettäessäni aikaa kierrätyskeskuksessa, retro-pyykkikorin ja kymmenen euron räsymaton (jota olemme etsineet yli vuoden eteiseemme) osuessa kohdalleni, en voinut olla nappaamatta niitä mukaani.
Mutta.
En tarvitse pussilakanoita. Meillä on pussilakanoita. Monet. Riittävästi.
Ne kuitenkin kummittelivat. Olivat kummitelleet syksystä saakka. Käyneet ostoskorissani ainakin viidesti ja aina jääneet verkkokaupan hyllylle.
Kun eräänä päivänä törmäsin niihin taas. 9 euroa kappale. Voi että. Voisinko? En! Voisinko? En. No okei.
Raastavissa omantunnontuskissa klikkasin pussilakanasetit itselleni.
Siinä ne nyt ovat. Kauniit syntini.
Ilona
Hassua, mulla olis kertoa hirmuisen paljon samaa sisältävä stoori. Tietystikään en ole oppinut vielä noin vähälle kuin sinä, mutta vähenemään päin, ja tein eilen tämän vuoden ensimmäisen kirpparikierroksen, enkä edes löytänyt (lue: kokenut löytöjäni tarpeelliseksi/pakko-ostoksiksi) mitään…
VastaaPoistaMeillä on samaiset pussilakanat punaisena, meinasin laittaa myös harmaat koriin, mutta hillitsin itseni. Meillä liinavaatteita riittää kahdelle aikuiselle seuraaville 10 vuodelle, niin paljon niitä on lahjoiksi kertynyt, ja tulin muutama viikko sitten ajatelleeksi että juuri nuo raitaiset ovat ainoat jotka itse olen ostanut...
ne punaiset ovat myös niin kauniit!
Poistajoo mutta kohti järkevää kulutusta on järkevää :)
minä kaipasin jotain hillittyä meidän makuuhuoneen harmaiden ruututapettien seuraksi ja nämä ovat juuri täydellisen rauhalliset meille. liinavaatekaapissa siis punaisia, sinisiä ja ruskeita Marimekon Kaivo-pussilakanoita ja muutamat ikean ja annon ruudulliset. me siis melkein tarvittiin nää. no höpö höpö. ei me tarvittu.
En tiedä voiko synninpäästöä sanoa synninpäästöksi jos sen antaa joku vielä syntisempi, mutta sellaista tarjoan: hienot on lakanat, järkiostos, jota voi kierrättää pääasiallisen käytön jälkeenkin, ja sinä olet maltillinen kuluttaja, joka pienen synninkin kanssa kelpaisi esimerkiksi meille hc-syntisille.
VastaaPoistaHeh. Montako Ave Mariaa?
PoistaAi että ne lakanat vielä tuntuvatkin hyviltä. Eivät yhtään sellaiset kovat!
Hei oon klikannu noi samat pari kertaa kyseisen puodin koriin ( muutaman muunkin tuotteen kanssa), tosin mintunvihreenä. Näin myös alessa, taas klikkasin, en kuitenkaan tilannut. Eilen taas katsoin niitä, ei ollut enää kuin sitruunankeltaista, se ei oo meien väri, olin tyytyväinen että en pystynytkään enää ostamaan tarpeetonta ja turhamaisuuksissani kaduin kun en ollut aiemmin niitä yhdeksän euron hintaan ostanut. No pärjätään ilmankin. Ei se enää kesällä harmita. Mun ostopäätöksiä hallitset nykyään sinä. Hoho. Aina kun oon ostamassa jotain, mietin että tarvitaanko me nytoikeesti ja jos ostan ni poden huonoa omatuntoa, koska säkään et osta mitään eikä mekään tarvita, sitäkään vähää kun te. Kiitti. Ja kiitti. P
VastaaPoistaHohoo. Ai kevään se vie päästä yli :)
PoistaIhan megahyvä. Siis, jos mun ostamattomuusideologia leviää. Onneksi blogillani ei ole enempää lukijoita, niin ei Suomen markkinatalous horju.
Täällä sama meininki. Päätin, etten osta mitään turhaa kuukauteen. Muutama lipsahdus on tullut. Tänään ostin tytölle kirpparilta paidan. Maksoi kaksi euroa, mutta oikeasti ei olisi tarvinnut sitä. Toinen lipsahdus oli kunnon ulkoilukengät itselle. En voinut olla ostamatta, kun olivat -60% alessa Stokkalla ja yksi pari jäljellä ja kyllä kyllä juuri mun kokoa. Jihuu. Niille oli oikeastikin tarvetta. Nyt on onnenkeksin kanssa kiva vaunuilla. :)
VastaaPoistaHyvähyvä!
PoistaJoo no ei mun oikeasti tee pahaa ostaa sellaisia asioita, jotka tulevat oikeasti tarpeeseen.. niin kuin pojan ulkovaatteita tms.
Mutta turha on aina turhaa.
Hyvät ulkoilukengät ovat must! Mä olen viimeisien vuosien aikana kiinnittänyt hirmuisesti huomiota kenkien ostossa siihen, että ovat juuri laadukkaita ja ajattomia..ja näin pitkäikäisiä. Ehkä 6-8 kenkäparilla pärjää läpi vuoden. (Mikäli ne täyttävät edellämainitut kriteerit).
Jäin miettimään mistä noi lakanat on....:)?
VastaaPoistaOvat Ellokselta.. näyttääköhän, jos laitan suoran linkin :
Poistahttp://www.ellos.fi/ellos-home/charla-pussilakanasetti/394251?N=1z13ys9Z1z13yivZ1z141o7&Ns=RankValue5|1&Nao=9
Lakanat on kyllä ihmeen addiktoiva homma mulle.
VastaaPoistaTekisi mieli ostella uusia ihania, Ellokselta etenkin.
Viimeisimpänä himona ne Marimekon uutuudet - Räsymatto-lakanat.
Mutta kun ei tarvitse, niin ei.
En mitenkään voi perustella uusien hankkimista. On jo parit yli oman tarpeen.
Ellen sitten leikkele vanhoja kuteiksi ;)
Noi sun on kauniit!
Jos ei käytä päiväpeittoja, niin lakanat ovat kyllä aika pääosassa kodin ilmettä luomassa. Että passaa olla kauniit.
PoistaMä himoitsisin valkoisia tai vaaleanharmaita pellavapussilakanoita ja sitten jotkut liukuvärjätyt olisivat myös aika päheet. Nyt on kiintiö vaan niin täynnä. Ellei nyt jossain satu olemaan joku arvonta, jossa olisi pellavalakanat voittona ja minä sattuisin voittamaan. Niin en kieltäytyisi. Aika kaukaa haettu kyllä.