tiistai 18. helmikuuta 2014

Sijaissisaruus lapsen kokemana





Ilmoitin pojalle (7v.) tahtovani haastatella häntä aiheesta sijaissisaruus.
Vastaus - Mä en oo mikään sijaissisar, mä oon sijaissisu.


Tuntuu ihan kivalta olla sijaissisu. Saa hoitaa vauvoja, se on mukavinta. Osaan leikkiä vauvan kanssa, syöttää, pitää sylissä, pukea, riisua ja rauhottaa vauvan. Vauvasta tuntuu ihan hyvältä, kun mä hoidan sitä.


Ihan kivaa, kun tulee aina uusia vauvoja. Kivointa on sitten nähdä millaisia ne aina on.


Emmä muuten edes keksi mikä on huonointa. No se on aika tylsää, jos on vauva ja se itkee koko ajan.


Joskus tuntuu ihan kivalta kun vauva lähtee sitten pois. Jos se on ollut kauan ja siihen on kyllästynyt. Joskus lähteminen tuntuu vähän tylsältä, jos se vauva on ollut vähän aikaa. Ois ihan kiva, jos se ois jonkun puol vuotta.


Vauvoja tulee vähän ikävä. Se on kivaa, kun vauvan lähdön jälkeen pääsee aina Flamingon kylpylään.


Tää on ihan kiva työ. En tahtoisi, että äiti tekisi mitään muuta työtä.






P.S. Jossain vaiheessa aiheesta myös äidin näkökulmasta.






Ilona ja poika





27 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea lapsenkin näkökulma tilanteeseen,se kun ei ole itsestään selvää että kaikki sujuisi ongelmitta ja olisi noin ihana sijaisisoveli. Ihanat Ilona ja poika ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Toisaalta pojan on helppo pitää sijoitetuista lapsista (eli vauvoista), kun eivät vie hänen lelujaan tai riko tavaroita, tai eivät tee kiusaa, joka kohdistuisi poikaan ;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Se on kyllä huolehtiva tapaus. Välillä kun vauva itkee, poika sanoo - Ei, äiti, älä mee, mä hoidan tän nyt.

      Poista
  3. Ihana sijaissisu! Mielenkiinnolla jään odottamaan äidin näkökulmaa. Minä teen samaa työtä mutta nämä "vauvat" ovat iältään 0-3 vuotiaita. Nyt meillä on ollut "vauva" pian 8 kuukautta ja kukaan ei haluaisi hänestä enää luopua. On vienyt kaikkien sydämet ja koko perhe toivoo että vauva saisi jäädä meille pitemmäksi aikaa. Aikaisemmista lapsista luopuminen on ollut helppoa mutta en tiedä mikä nyt "mättää"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiva kuulla, että teet samaa hommaa (ja olet löytänyt tänne).
      Näinhän se on, kun sijoitukset vaan tuppaavat venymään, alkaa kaikilla olla tunteet aika kovasti pelissä. Oletteko pohtineet, voisiko teille jäädä lapsia pitkäaikaisiksi? ..tai varmasti kaikki käyvät tuossa tilanteessa keskustelua itsensä (ja mahdollisesti myös puolisonsa) kanssa siitä, voisiko TÄMÄ nyt jäädä..

      Poista
    2. Meillä olevat lapset ovat pitkäaikaissijoitettuja ja perheessä olisi tilaa vielä yhdelle pitkäaikaiselle. Juuri tämä lapsi voisi jäädä koska hän on ikään kuin "se puuttuva palanen" meidän perheestä. Me toivomme lapsen jäävän meille mutta asian päättävät muut ja he voivat ollakin eri mieltä. Aika näyttää mitä tuleman pitää.

      Poista
    3. Oi toivotaan, että palapelin palaset loksahtavat paikoilleen!
      Mitä ihaninta olisikin, että noin kauan luonanne ollut lapsi saisi teille jäädä mikäli joka tapauksessa on "uutta" perhettä tarvitsemassa!

      Poista
    4. Tänne löysin lehtijutun perusteella. Olen etsinyt näitä aiheeseen liittyviä blogeja mutta kovin vähän niitä on tai ne muuttuu jossain vaiheessa "salaiseksi" eikä niitä pääse lukemaan.

      Minä olen myös miettinyt että olisiko "raivaajan" työ jatkossa minun hommaani. Olen nimittäin samanlainen kuin sinä. Koti on laitettu sellaiseksi että on helppo siivota; tavaroilla on paikkansa ja kaikki pinnat ovat helposti puhtaana pidettäviä. Ihailen kyllä kauniita blogikoteja jotka pursuavat tavaraa mutta aina mietin että kuka pyyhkii pölyt ja siivoaa. Olen sen verran laiska että en jaksa pyyhkiä valtavia tavaramääriä pölystä joka toinen viikko. Välillä vain imuroidaan ja pyyhitään näkyvämmät pölyt.

      Poista
    5. Näistä asioista voi toisten olla vaikea kirjoittaa salassapitosäännökset huomioiden. Tästä johtuen blogit varmaan muuttuvat suljetuiksi ajan mittaan..

      Itse pohdin myös juuri kertomasi lailla nähdessäni kauniita tavaroita pursuavia koteja :)
      Ja muiden kodeissa tavarapaljous on kaunista. Omassa kodissa se häiritsee silmää.

      Poista
  4. Ihana teksti. Kyselit muuten aikaisemmin minulta (joka kertoi lähteneensä miehensä kanssa sijaisvanhemmuuspolulle) jossakin vastakommentissa, että miltä meidän pride-valmennus on tuntunut.. Yllättävän rankkaa, mitä pidemmälle edetään. Kun täytyy avata koko elämä, kertoa auki niin monenlaista. Pohtimista pohtimisen perään. Myönnän, että välillä tuntee jopa uupumusta, kun päässä surisee valmennuspäivien jälkeen, kuitenkin enemmän mielenkiintoinen matka omaan itseen, myös parisuhteeseen. Ja toki mahdollisen tulevan lapsen vuoksihan tämä kaikki. Ei yhtään liikaa, kun lasta ja hänen kasvatustaan/tukemistaan ajattelee.-M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, siis aika rankka (ja työläs myös). Varmasti sen on toisaalta tarkoituskin olla intensiivinen ja "rankka". Sitä enemmän se pistää miettimään.

      Joo eikö olekin aika yllättävän tarkka tuo syyni, jonka valmennustehtävien kautta joutuu käymään läpi.
      Itse koin sen myös matkana juuri itseeni ja parisuhteeseemme.

      Jaksamisia ja antoisia hetkiä pohdintojen parissa teille!
      Ja kerro toki välillä täällä kuulumisia, että missä mennään :)

      Poista
  5. Ihana sijaissisu! On se kyllä hyvä isoveikka. -se on kivaa kun vauvojen lähdön jälkeen pääsee aina flamingoon- ;) Pilvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et arvaa mihin mä lupasin tän sijoituksen jälkeen viedä sen Flamingon lisäksi :D
      Käytiin leffassa ja se katsoi sieltä ylhäältä alas "kävelykadulle" ja sanoi, tuolla yhdessä ravintolassa on aika paljon porukkaa. Kerroin mikä sen ravintolan idea on ja lupasin, että mennään kylpylän yhteydessä sitten sinne. Voidaan kutsua teidät mukaan. Annan vinkin; "ravintolan" päävärit ovat punainen ja keltainen ja sen nimessä on kolme kirjainta ja se alkaa R.llä.
      Hohooo.
      Me niin otetaan teidät mukaan!

      Poista
    2. Hohoo, mä olisin arvannut jo ennen tota vinkkiäkin. Me niin ei tulla mukaan. Kiitos vaan siitä että ette kutsu! En kestä että oon muka joskus käynytkin siellä. Yök. Hyvät ruokahalut! Hoho.

      Poista
  6. Voi että mikä Sijaissisu <3
    En tiedä haluatko täällä miten jutusta puhua, mutta tykkäsin hurjasti lukemastani! Sä oot niin ihana <3 Ja teidän koti on niin ihana. Mulle iski ihan vimmattu tarve karsia tavaraa. Vielä ei ole mitään tapahtunut, mutta aivot raksuttaa vimmatusti, ja yrittää selvittää miten selkiyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra kauniista sanoista.
      Enpä minä ole lehtijuttua paljoa täällä mainostanut, mutta ei ole tarkoitus salatakaan :)
      Tavaran karsiminen on kyllä ihan tosi mukavaa puuhaa. Mitä vähemmän tavaraa, sitä parempi olo.
      Mä olen suunnitellut, että voisin isona perustaa sellaisen yrityksen, että kävisin siivoamassa ihmisten kaappeja ja rojuja. Mä oon tosi hyvä siinä :)!

      Toisinaan käyn meidän vanhemmilla siivoamassa ja karsimassa tavaraa.. parhaimmillaan on lähtenyt 6 jätesäkkiä kierrätykseen ja roskikseen (no sillon mä tosin olin raskaana ja varmaan pesänrakennusvietti päällänsä, saattoi mennä aika överiksi).. mutta kyllä mä kevyesti yhdestä huoneesta 8 muovikassillista saan roinaa irti ja kiertoon.

      Että ilmoita jos tarvitset apua :D

      Poista
  7. Ihana sisu <3 mä haluaisin kyllä löytää sen lehtijutun...

    VastaaPoista
  8. Ihana sijaisisoveli! Teette todella arvokasta työtä!

    VastaaPoista
  9. Ihana teksti ja ihanat lapset! Tuo kuvakin on niin söpö! En tainnut tätä juttua alkunperin huomatakaan, mutta nyt huomasin kun olit linkittänyt tämän. Teette upeaa työtä, koko perhe!

    VastaaPoista

Kiitos!